Olen aina pitänyt taiteesta ja pyrkinyt välittämään sen innostuksen myös lapsilleni. Vanhimman lapseni luultavasti ensimmäisiä lapsuusmuistoja on hälytyssireenien ääni paikallisessa taidemuseossa, kun hän syventyi katsomaan erästä paikallisen taiteilijan teosta tarkemmin. Museoiden hälytysjärjestelmien laajuuden voisi ehkä suhteuttaa taitelijan tunnettavuuteen? Onneksi hän ei saanut mitään traumoja kyseistä tapahtumasta vaan taide kelpaa edelleen muodossa kuin muodossa, kuten äidillekin.
En ole mikään rokokoon ylin ystävä enemmän minua viehättää art nouveau ja etenkin suomalainen jugend, mutta rokokoo-tyylin kepeydessä, värien harmoniassa ja hetkisyydessä on jotain sanattoman hurmaavaa. Luen parhaillaan Pohjoinen uusrokokoo- teosta, joka kertoo uudesta rokokoon tulemisesta pohjoimaissa 1800-luvun lopussa. Tyylisuuntaan liittyy myös kustavilaisuus joka ammentaa ideoita ranskalaisesta 1700-luvun rokokoosta.
Korvakoruissa käyttämäni lamppulasihelmet kuvastavat lähes täydellisesti rokokoota: pastellisia sävyjä ja pehmeitä kiemuroita. Kieputin tabletin muotoiset helmet (17 mm) 0,8 mm hopeoituun kuparilankaan ja samasta langasta tein hieman alkeellisen näköiset korvakorukoukut, joihin pujotin koristeeksi vaaleanpunaiset siemenhelmet (8/0).
Kerrassaan makeet<3
VastaaPoistaEikö olekin kuin syötävät karkit? =)
VastaaPoista